Torstai
Aamupalaksi reissulle valikoitui tuttuun tapaan pekoi+kananmuna. Pekonipaketti muistutti erehdyttävän paljon HKn amerikan pekonia, mutta maku ei ollut ihan samaa luokkaa..
Aamupalan jälkeen tutkittiin karttaa, ja päätettiin siirtyä pohjoisemmaksi. Jonas oli esittänyt toiveen etsiä isoäitinsä kotipaikkaa Lumivaarassa, jossa olimme viimeksi kolme vuotta sitten. Sinne siis.
Edellisenä päivänä huomattiin että Jonaksen ja mun välinen LA yhteys ei pelannut, mutta syyllinen selvisi vasta kun testattiin että Jonaksen ja Mikon välinen yhteys toimi. Gebardissa ilmeisesti tangentti paskana. Mittailu vahvisti tämän, joten päätettiin myös pistäytyä Käkisalmen autotavarakaupassa. Onneksi Mikolla oli mukana pari PMR puhelinta, joten autojen välinen kommunikointi toimi.
Siirtymällä kohti Käkisalmea Mikko valitti voblausta. Aluksi epäily oli löysissä pyöränpulteissa, mutta niin ei ollut - vaan syyllinen olikin paska vanne. Se sai kuitenkin jäädä paikoilleen. Tarkistin itse samalla pyöränpultteja, ja muutama kiristyi. Näillä reissuilla lähes poikkeuksetta on jollain irronnut rengas, joten tarkistus on ihan aiheellista.
Käkisalmessa tankattiin, jonka jälkeen metsästettiin LA-tangenttia. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten jatkettiin matkaa. Pian mahaa kurnasi, ja päätettiin etsiä sopivaa ruokataukopaikkaa.
Kokeilimme muutamia pistoja isolta tieltä, mutta mitään kovin kummoista paikkaa ei löytynyt. Yhdellä kuoppaisella pistolla Jonas yritti tasata menoa nostamalla matkavauhtia (jolloin rengas ei kerkeä tapaamaan kuopan pohjaa), sillä seursuksella että takana kuormaa kantava ilmapussi räjähti.
Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme metsästää sopivaa henkilöauton kierrejousta ja lattaraudan pätkää. Seuraava paras mahdollinen paikka varaosille oli Kurkijoki. Autotavarakauppaa ei ollut, mutta kylän ohi pyöräilevä pikkupoika tiesi kertoa että mäellä asui механик, autoasentaja. Hän ei ollut kotona, mutta rautakaupan ystävälliset myyjät tiesi Diman ja soitti hänelle. Lopulta Ladan (?) kierrejousi ja pätkä ruosteista rautaa kainalossa jatkoimme kohti Lumivaaraa.
Kurkijoella lounastaessamme paikalle tuli kyläjuoppo pyytämään anteeksi vuotta -39...
Tervajärven kiertolenkki oli kasvanut melko umpeen, ottaen huomioon että täällä ollaan ajettu viimeksi kolme vuotta sitten.
Reitin varrella on pari Suomen aikaista hirsitaloa
Leiripaikkaa etsiessämme päädyimme yhden lomakylän taakse ihailemaan paikallisten vesikulkuneuvoja. Karjalassa kaikki on isompaa.
Lopulta löysimme leirin noin kl11 illalla. Leiripaikka oli Pitkäjärven eteläpuolella sijaitsevan lammen rannalla. Oikein hieno paikka laitureineen kaikkineen.